OIKEA SEURAKUNTA
Eivätkö sitten kaikki seurakunnat ole sananarvoisia, kunhan niissä on suurinpiirtein oikea oppi? Kaikkihan erehtyvät jossain suhteessa, koska emne ole mieleltämme täydellisiä.
Jumala ei katso henkilöön, 'vaan...jokaisessa kansas-sa Häntä pelkäävä ja vanhnrskautta tekevä on Hanelle otollinen', Apt. 10:35. Sanoohan Raanattu: ‘Ei yksi-kään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään'... miksi minun siis muka pitäisi vaihtaa seurakuntaa? Jos tämä, jossa nyt olen, ei olekaan taydellinen yhteisö, niin haluan kuitenkin tässä, missä kaikki minun ystäväni ovat, vaikuttaa yhteiseksi hyväksi että Kristus saisi meissä enemmän muotoa…
Tällä kirjoitelmallani haluan tuoda esille ne vaarat, joihin tämäntapainen ajattelu johtaa uskovan. Laodikean seurakunta oli epailemättä Herran seurakn- ta ja yksi hengellinen kansa muiden joukossa, Ilm. 3:22. Sen uskovilla jäsenillä oli vakaumus, että he ovat HENGELLISESTI rikkaita, eivätkä TARVITSE muuta opetusta kuin mitä saavat omassa seurakunnassaan,Ilm. 3:17. Kuitenkin Herra antaa heistä tuomion, etäa he ovat HENGELLISESTI sokeita ja ALASTOMIA. (Tama ei varmasti tarkoita, etta koko senrakunta olisi ollut luonnollisella tasolla kirjaimen mukaan sokea ja alas-ton.)
He emne voi itsessämme tehdä vanhurskautta; on vain yksi, joka on vanhurskas, Jeesus Kristus, ja se, joka on pukenut Hänet päälleen, omistaa Hänen vanhurskauten- sa. Tämä on meidän häävaatteemme, joka tekee neidät otollisiksi Jumalalle. Ei se, etta uskomme Jeesuksen olevan olemassa, pelasta meitä - fariseuksetkin uskoi- vat tämän - vaan se, että uskomne mitä Hän sanoi, emme- kä lisää siihen tai vähennä siitä mitään. Knn Pietari esitti, että 'Vastasyntyneitten lasten tavoin halatkaa (vaikka jo olisitte olleet kauankin uskossa) SANAN VÄÄRENTÄMÄTÖNTÄ maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen (1 Piet. 2:2), hän samalla toi ilmi, että on olemassa VÄÄRENNETTYÄ SANAN maitoa, joka ei kasvata meitä, vaan pitää meitä kaidan tien kulkijoita paikoillamme, knnnes lopulta alamme haista. (Ensin vähän lahkohengelle ja lopulta kokonaaneri hengelle.)
Jeesns on Sana, ja jos puhuttu sana, jota kuulemme, ei ole puhdasta Hengen voitelemaa, saamne Hänestä väärän kuvan. Emme silloin 'syö ja juo' Kristusta, enmekä usko Häneen, niin kuin Sana sanoo. Jeesus sanoi: ‘Ne sanat, mitkä minä olen puhunut teille, ovat Henki ja elämä' (Joh. 6:63), ja 'Joka uskoo minuun sillä tavalla kuin Raanattu sanoo.(mikä ei välttämättä ole sama asia, kuin mitä pastori puhuu), hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja' (Jon. 7:38). Jos meidän sisinmästamme ei kumpua ulos Hänen pyhyyttään, emme vielä tunne Hänen lupauksiansa niin kuin Raamattu opettaa.
(Ymmärrykseltään) pienet lapset eivät osaa vielä itse pukea päälleen, vaan he tarvitsevat hyvän pastorin (paimenen), joka (toistuvasti) pukee heidät ja vuodat-taa öljyn heidän astioihinsa.
Koska vain harvat pelastuvat, niin enemmistön täytyy olla silloin väärässä. Älä siis anna yleisen mielipi- teen vaikuttaa ratkaisuusi, kuka on hyvä ja kuka huono paimen, vaan koettele kaikki ja pidä mikä on hyvää. Jumalan sana (Sana) tuo sisäisen rauhan, kun taas 'sekoitettu' sana pitää sinut levottomuuden ja epävar-muuden tilassa.
‘Tämä heille tapahtunut (israelilaisille Mooseksen aikana) on esikuvallista ja kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen luppuvaiheet ovat tul-leet', 1 Kor. 10:11. Uskon, että se mitä Jumala puhui heille, on tarkoitettu nyös meille, joskin hengen mukaan, ei kirjaimen.
'Huomatkaa tänä päivänä, etten minä nyt puhu teidän lapsillenne (Kristuksessa), (jotka eivat viela osaa tulkita kirjoituksia Hengen nukaan, vaan)...Mina puhun teille, jotka olette omin silmin nähneet kaikki Herran suorittamat suuret teot‘, 5 Ms. 2: 2,7. 'Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö kuten he, vaan se paikka (seurakunta), jonka Herra, teidan Jumalanne, valitsee teidän heimojenne alueelta, ja johon hän asettaa nimensä asunaan, se etsikää, ja sinne menkää. Sinne viekää polttouhrinne ja teurasuhrinne (hengelliset), kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne, vapaaehtoiset uhrinne seka nauto- jenne ja lampaittenne esikoiset. Siellä syökäa (Jumalan Sanaa) Herran, teidän Jumalanne, edessä ja iloitkaa perheinenne kaikesta...', 5 Ms. 12: 4-7. 'Älkää tehkö, niin kuin me tässä tänä paivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein', jae 8. 'Varo, ettet uhraa polttouhrejasi (hengellisä - 1 Piet.2:5) missä mieleisessäsi paikassa hyvänsä, vaan siinä pai-kassa, jonka Herra valitsee jonkin sinun heimosi alu- eelta, siinä uhraa polttouhrisi ja tee kaikki, mitä minä käsken sinun tehdä', jakeet 13 ja 14. '0lethan sinä Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, joita on maan päällä. Älä syö (omaksu) mitään (vierasta 'elämää'), mika on kauhis- tus', 5 Ms. 14: 2,3. Jeésuksen elämää symbolisoivat esimerkiksi leijona, nuori härkä, ihminen ja lentävä kotka, ja nämä Hänen ominaisuutensa (1uonteenpiirteen-sä) myös säteilevät Hänestä lakkaamatta Häntä ylistäen ja korottaen. Ilm. 4: 6-8. Myös lammas, raavas ja erilaiset kaurislajit kuvaavat Hinen ominaisuuksiaan. Mitä me SYÖMME,_sitä me olemme ja siksi me muutum-me.'Kaikki ne nelijalkaiset eläimet, joilla on kokonaan halkinaiset, kaksivarpaiset sorkat ja jotka märehtivät. Niiti saatte syödä‘, 5 Ms. 14:6. Nelijalkaiset eläimet ovat maalla kulkevia eläimiä. Maa, vastakohtana meri, kuvaa uskoon tulleen ihmisen hengellisti asuinsijaa. Se voi olla kuivaa erämaata tai elämää täynnä olevaa 'luvattua maata'. Eräs Jumalan lupaus on tämä ‘Mihin paikkaan te astuttekin jalkanne, se on oleva teidän', 5 Ms. 11:24. Ts. minkä tahansa Jumalan lupauksen te oivallatte ja teidän mielenne siten avautuu käsittämään sen, vastaavasti olette sitä lähempänä omistamaan Kristuksen koko syvyyden ja laajuuden.
Jumala kokoaa omansa NELJÄLTÄ ilmansuunnalta... nelijalkainen 'elämä' kuvaa yleisesti koko kristikansan keskuudessa julistettavaa Elämän Leipää, joka on Hänen väärentämätön Sanansa. Maa eli mielemme alue, johon eläimen sorkka koskettaa, painuu sen alla kasaan. Todellinen Jumalan elävä sana ei palaja tyhjänä takai- sin, vaan se jättää kuulijansa mieleen jäljen. Tämän jäljen tulee o11a kaksiosainen; se näyttää todeksi synnin ja vanhurskauden. (Herran hyvyyden ja ankaruu-den) Jos me olemme langenneet syntiin, joka on kuolemaksi (pois Kristuksen puhtaudesta), meidän tulee tuomita itsemme, ettei meitä tuomittaisi (Jumalan taholta). Jos silloin sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin teemme Hänet valehtelijaksi ja Hänen sanansa ei ole meissä. Jos kuitenkin tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja Hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä (ts. mitään syntiä ei jää jäljelle) niin, että voimme pitää itsemme synnille kuolleina (Room. 6:11) ja olla yhtä Hänen kanssaan vanhurskaudessa, täydellisiä ja synnittömiä. Silloin me emme tuomitse itseämme. ‘0nnel1inen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, mitä pitää oikeana', Room. 14:22. ...Syö siis tämä sana ja hyväksy, että Jumala on uskollinen. Sen vuoksi ei nyt ole mitään (SYYLLISYYDEN) tuomiota (tuntoa) niillä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, Room. 8:1 (King James). Tästä me tiedämme omistavamme häävaatteet. Jos ei, niin kiitos Jumalalle, Hän pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista Jeesuksen Kristuksen, meidän herram-me kautta. Room. 7:24,25 (King James).
Monessa seurakunnassa sorkan jälki on vain yksiosai- nen ja uskovat painuvat kasaan ja menehtyvät syntitaak- kojensa alle, eivätkä tiedä olevansa synnittömiä ja vapaita Kristuksessa, vaan pysyvät alastomuuden tilas- sa. Tahi voi o11a myös niin, ettei parannusta saarnata juuri lainkaan pelossa, että se karkottaisi seurakunta- laiset.
Mikäli pastori ei kulje Hengen johdatuksessa, hänen saarnansa eivät ole tasapainossa seurakannan tilaan nähden; hänestä on tullut silloin Temppelin ryöstäjä ja hänen pöytänsä (hengellinen Jumalan Sanan ruokailupaik- ka — seurakuntakokous) on tullut paulaksi ja ansaksi seurakuntalaisille; Ruom. 11: 8-10. Vahvalla Jumalan 'mannal1a' on myös se vaikutus, että se kestää yli sunnuntain. Uskova pääsee lepoon töis-tään, kun Jumalan Sana muuttuu eläväksi hänen sisällään pulputen uudelleen ja uudelleen hänen mieleensä muutta-en hänen sydämensä palavaksi. Tällöin uskova on kyvyl-linen vaeltamaan jatkuvasti hengessä ja voimassa. ‘Näitä älkää kuitenkaan syökö niistä, jotka märehti-vät, ja niistä, joilla on kokonaan ha1kinaiset sorkat: Kamelia, jänistä ja tamaania, jotka kyllä märehtivät, mutta joilla ei ole sorkkia: ne olkoot teille saastai- sia. Sika, jolla kyllä on sorkat, mutta joka ei märeh-di, olkoon teille saastainen...', 5 Hs. 14: 7,8. Elkää omaksuko sellaista Sanaa, joka sanoo: ‘Katso, hän on erimaassa‘ eli johtaa uskovan kuivaan, elämää vailla olevaan tilaan (kameli). Tahi tuo sinulle pelon hengen (jänis). Tamaani taas on laumaeläin ja kuvaa sokeaa uskoa pastoriin ja johtaa lahkohenkeen. Vasenkätinen Ehud oli aikoinaan sankari, joka vapautti Israelin tästä viimeksimainitnsta paulasta. Hän toimi erilailla kuin muut.
Kaikki nämä märehtivät eli puhuttu sana nousee kylä uudelleen ajatuksiin, mutta sillä ei ole sitä paina- vuutta, joka pystyisi muuttamaan siuua ajatustottumuk- sesi, vaan ikäänkuin myötäilee ja seuraa ‘tuttuja latuja'. Sian syöminen johtaa ensin ajatusten saastumi- seen, mikä ilmenee myöhemmin siivottomana puheena ja kirosanojen käyttönä. Saarna on kyllä voimakasta, mutta ei Sanan mukaista. Huomaa lisäksi, että kaikissa näissä tapauksissa on kyse nelijalkaisista maaeläimistä eli väärennettyä elämää ja siihen johtanutta sanaa esiintyy kaikkialla kristityissä piireissä.
Jumala kuljetti meidät (jotka olemme elossa ja tähän päässeet) läpi suuren ja hirmuisen, myrkyllisten käär- meiden ja skorpionien ja kuivien vedettömien maiden läpi. 5. Ms. 8:15.
Erno Miettinen